Viimeistä viedään

Viimeinen päivä Leicesterissä on kulunut pitkälti siivotessa ja pakkaillessa. Aamulla tosin käytiin myös nauttimassa kahvit aamuauringossa kampuksen päärakennuksen edessä, pikkuisen huokaillen. Kaiken sen ilon, riemun ja odotuksen rinnalle on päässyt hiipimään myös haikeutta - tänne ei todennäköisesti palaa enää koskaan.

Toki viimeaikaisten luonnonmullistusten myötä on tunnekirjoon päässyt mukaan myös huolta. Jos tuhka estää lentämisen, millä sitten mennään kotiin? Toivottavasti kaikki pitävät sormet ja varpaat ristissä, että päästään kotiin lentäen. Muuten vaihtoehtoisena reittinä on matkustaa bussilla Lontoosta Amsterdamiin, sieltä junalla Saksan Travemundeen tai Rostockiin ja sieltä lautalla Helsinkiin. Jos tuokaan reitti ei onnistu niin sitten vaikka heitetään pitkää tikkua, että minne lähdetään :)

Mitä viimeisessä blogipostauksessa oikein kuuluu kirjoittaa? Selvää on ainakin se, että tämä vuosi on ollut aivan loistava ja ehdottomasti jokaisen hankaluuden, ongelman ja päänvaivan arvoinen. Tulen kaipaamaan englantilaisten positiivista asennetta, halpaa hintatasoa, pubielämää, Leicesterin monikulttuurisuutta ja tottakai ystäviäni, jotka joko jäävät tänne tai suuntaavat kuka mihinkin päin maailmaa. Toisaalta odotan Suomea, kaikkia omia ihmisiäni siellä, koiriani, sitä että saa asioida omalla kielellään, metsää...

Huomenna on suunnitelmana ensin käydä aamupalalla ihanaisen proffan kanssa, sitten on kämppätarkistus, bussimatka Heathrowlle ja jos vain mahdollista niin lento Suomeen. Jos ei.. Olen virallisesti luvannut, että jos kotimatka joudutaan tekemään pitkän kaavan mukaan, niin opettelen juomaan viskiä. Ai miksi? Ihan muuten vaan.

Nyt meni niin kuin Strömsössä

Jaa mikä? No Research & Ethics - kurssin päätöstyön elikkä oma research proposalin palautus. Tänään aamulla tallustelin kirjastoon tulostamaan työtäni. Tulostimet pikkuisen nikottelivat ja sitä kirosin suloisilla vaaleanpunaisilla sanakäänteilläni. Noh, sain kuitenkin homman hoidettua ja kävelin opintotoimistoon palauttamaan ko. työtä. Kävelymatka kestää lampsimisen nopeudesta riippuen noin 5 minuuttia. Kun pääsin perille, oli toimistossa lappu, että kaikki DMU:n tulostimet ovat kaatuneet.

VAU, mikä ajoitus. Taisi olla mun paperini viimeisiä mitä koko laitoksessa hetkeen tulostettiin. Ja ne jotka eivät ymmärrä, niin DMU:ssa työt palautetaan tiettynä päivänä klo 9.45-12.00 välisenä aikana eikä käsitettä armo ole tietääkseni lanseerattu.

Koska olen pakertanut tuon ko. työn kimpussa hävyttömän monta tuntia vuorokaudessa hävyttömän pitkän ajanjakson ajan, käppäilin opintotoimistolta suoraan kaupunkiin ja ostin itselleni vähän kesäkivaa. Billabongin sortsit, lähtöhinta £60.00, nyt £9,99. Lisäksi kolme erilaista toppia £2,99; £3,99 ja £15,99 (tämän lähtöhinta kolmekymppiä). Nam nam, tulee ikävä tätä hintatasoa.

Häät

Tällaista häähumua Leicesterissä.

Suomi vs Englanti: Pienet, arkipäiväiset asiat

Okei, okei, kyllä mä vielä joskus kirjotan koulujutuista. Ehkä. Pian. Sitä ennen kuitenkin taas hieman havaintoja ympäröivästä elämästä ja tällä kertaa niistä pienen pienistä asioista, jotka voivat joko a) helpottaa elämää tai b) saada pienen ihmisen totaalisen raivon partaalle.

1. Vessat

Tästä olen varmasti puhunut ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti.

a) Yleisissä vessoissa on aina vähintään yksi pönttö epäkunnossa. Eikä kukaan tunnu tekevän asialle yhtään mitään. Aivan parhautta oli vanhan kantiksemme yhden vessan kopin oveen teipattu lappu, jossa luki: "Out of order. We have contacted someone who cares".

b) Englantilaisilla on joku ongelma vessan pöntön vetämisen kanssa. Mutta ei siitä sen enempää, koska joku kuitenkin yrittää syödä tätä lukiessaan.

c) Suomessa on käytössä tuo ihanainen keksintö nimeltä "Hana 2000-luvulta". Eli on yksi hana, jota näppärästi vääntämällä saa aikaiseksi kylmää, kuumaa tai -uskokaa tai älkää- jotain siltä väliltä. Nimittäin täällä tuo välimaasto puuttuu: on vain helvetin kylmää ja saatanan kuumaa vettä, saatavilla kahdesta erillisestä hanasta, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan.

d) Vessojen ovet avautuvat sisälle eli koppiin päin. Aina. Yritä siinä sitten kammottava kupla otsassa änkeytyä pikkupikkuriikkiseen kopperoon ja vielä saada siinä hötäkässä housut alas. Melkoista akrobatiaa, sanon ma.

2. Ovet

Okei, myönnettäköön, että olen aina ollut huono ovien kanssa. Vaikka silmieni korkeudella lukisi kissan kokoisin kirjaimin, mihin suuntaan ovea kuuluu nykiä tai tyrkkiä, teen kuitenkin aina päinvastoin. Suomessa on käsittääkseni jonkinlainen systeemi ovien aukenemisten kanssa - jos ei muuta niin yleensä rakennuksen kaikki ovet avautuvat samaan suuntaan.

Täällä minun ei kuitenkaan tarvitse tuntea itseäni tyhmäksi repiessäni ovia väkisin saranoiltaan. Sillä kaikki muutkin ovat ihan yhtä hukassa. Ai miksi? No koska täällä ei ole mitään logiikkaa. Noin joka toinen kerta pitää nykiä, joka toinen kerta tyrkkiä. Ja sitten on kippas kappas-ovia, jotka rikkovat kaikki kaavat ja aukenevat ihan miten sattuu. Tai eivät aukene ollenkaan, koska ovessa on hieno sähköinen napinpainallus-mekanismi, jonka pitäisi toimia liikuntarajoitteisten apuna, mutta joka luonnollisestikin on epäkunnossa.

3. Suojatiet

Suomessa on suojateitä. Täällä ei, muuta kuin isoissa kaupungeissa. Täällä tietä ylittävä tekee sen täysin omalla vastuullaan ja joskus tuntuu, että autoilijat pelaavat peliä nimeltä automurhabingo. (Ja joo, tiedän että osa lukijoista naureskelee nyt, että menepä tuonne etelään niin tiedät miltä tuntuu ylittää autoteitä. Ääähhh. Thaimaa on Thaimaa, Intia on Intia, mutta jumalauta tämä on Iso-Britannia. Sitä suuremmalla syyllä sitä olettaisi, että suojateitä olisi olemassa.)

Suomi vs Englanti: Kesä

Kuten olen armeliaasti teille kaikille jo moneen kertaan hinkannut: täällä on kesä. Iiiihana kesä, noin 23 lämmintä, vihreää, ihanaa. Nam nam ja tui tui. Seuraavassa hieman havaintoja:

1. Vaatteet

Muistattehan täällä pomppivat pissaliisat pikkupikku hameidensa kanssa? Yllätys oli suuri, kun tajusin, että lämpötilan nousu on yhtäkuin hameen pituuden lisääntyminen. Mitäh? Talven pakkasilla siis on päällä lyhyemmät mekkoset kuin kesän kuumilla. Ja korotkin on pienemmät, koska alligaattoriläpyttimet on kesällä pop. Vau, muoti on ihmeellinen asia.

Ja te siellä kotisuomessa vasta alatte kuoria ihoon kiinni homehtuneita vällyjä irti. Raukkaparat.

2. Hatut

Täällä lapsilla ei ole hattuja päässä. Period. Kaksi suomalaista sossutätiä ei ymmarra.

3. Terassit

Suomessa terassikausi avataan välittömästi, kun lumeen saadaan sulatettua penkkien mentävä rako ja taivaalla näkyy jotain edes etäisesti aurinkoa muistuttavaa. Ja siinä sitten ollaan, koko kesä, tinuttaen riistohintaista alkoholia ja nauttien ah niin lämpimästä kesästä. Olkoonkin sitten vaikka lapaset kädessä ja villasukat jalassa, mutta kun on päätetty, että kesä on niin perkele se sitten kanssa on.

Täällä on ravintoloiden ja pubien edessä pari hassua tuolia ja isot ikkunat on avattu niin, että vaikka istuu sisällä niin on mukamas ulkona. Varsinaisia terasseja en ole nähnyt yksiäkään, sellaisia joiden olemassaolo on vain ja ainoastaan kesäkaljalle pyhitettyä.

4. Aurinko

Aivan kuten Suomessakin, auringonsäteet tulevat ihmisille joka vuosi yllätyksenä. Mitäh, ihan oikeastiko auringossa palaa? Kumma juttu, täytyypi yrittää ensi vuonna muistaa. Eli siis käytännössä täällä pomppii iloisesti kärtsänneitä ihmisiä, joiden nahka muistuttaa kumman paljon grillattua possun vasenta kankkua.

Onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Vähän yli kaksi viikkoa tuli lomailtua Suomen kamaralla, ja vaikka olihan sielläkin viimeisinä päivinä ihan keväinen meininki niin täällä on kyllä jo täysi kesä. Ainakin oman mittapuuni mukaan. Seuraavassa todistusaineistoa, omistettu lähinnä äidille ja siskolle :)

Lontoo & Cambridge

Täällä oli allekirjoittaneella perhettä käymässä. Oltiin Lontoossa, jossa ajeltiin epähuomiossa Westminster Abbeyta ympäri muutamaan otteeseen ja muutenkin palloiltiin sekä omalla autolla että jalkaisin. Kuskille pojot siitä, että ehjänä säilyttiin! Tarkoituksena oli olla Lontoossa periaatteessa koko viikonloppu, mutta lauantainen Trafalgar Squaren mielenosoitus sai meidät suuntaamaan nokkamme Cambridgeen shoppailemaan ja ihmettelemään kaunista yliopistoaluetta. Lopulta oltiin vielä yksi yö Leicesterissä ennen kuin vierahat ihanat suuntasivat taas kohti kylmää Suomea. Kiitos paljosti ja hurjasti teille kaikille! <3

Kuvat ovat Cambridgesta, ihan vain koska Lontoosta on tässäkin blogissa jo muistaakseni jonkin verran materiaalia. Oli kaunis ja mukavan kokoinen kaupunki, suosittelen.

Olen muuten ihan unohtanut kirjoitella koulujutuista, joten täytyypi ryhdistäytyä ettei tule kotikoululta noottia.

Ayooop!